Mä
tätä kirjoittaessa istuin yksin kahvilla, täysin tympääntyneenä kaikkeen ja
pohdin, että mitäköhän sitä tekisi elämällään.. Yhtäkkiä jostakin rupesi kuulumaan lokkien kirkunaa, huom. istuin sisätiloissa, mutta juuri sillä hetkellä mua ei kiinnostanut mistä tämä ääni tuli, koska ainoa asia mikä mulle siitä äänestä tuli mieleen oli kesä.
Samaan aikaan mun mieleen nousi ajatus, että miten hullua se on oikeasti asua täällä. Sitä odottaa kesää, lämpöä ja varsinkin valoa sen yhdeksän kuukautta ja hetken koittaessa yrittää nauttia mahdollisimman paljon siitä lyhyestä ja niin ihanasta ajasta, että melkein tulee paniikki, jos ei kesäksi laadi "kunnon" suunnitelmia. Vaikka ihminen on sopeutuvainen kaikkiin olosuhteisiin, niin joka ikinen vuosi törmää samoihin ajatuksiin. Haluanko mä viettää loppuelämäni tässä samassa syklissä? No, ehkä tämä purkaus johtui tosta "lunta sataa puolessa välissä toukokuuta" -säästä. :D
Samaan aikaan mun mieleen nousi ajatus, että miten hullua se on oikeasti asua täällä. Sitä odottaa kesää, lämpöä ja varsinkin valoa sen yhdeksän kuukautta ja hetken koittaessa yrittää nauttia mahdollisimman paljon siitä lyhyestä ja niin ihanasta ajasta, että melkein tulee paniikki, jos ei kesäksi laadi "kunnon" suunnitelmia. Vaikka ihminen on sopeutuvainen kaikkiin olosuhteisiin, niin joka ikinen vuosi törmää samoihin ajatuksiin. Haluanko mä viettää loppuelämäni tässä samassa syklissä? No, ehkä tämä purkaus johtui tosta "lunta sataa puolessa välissä toukokuuta" -säästä. :D
Mä palasin seuraavana päivänä yllä olevaan tekstiin paremmalla tuulella ja jopa mietin, että pitäisiköhän vaan pyyhkiä koko teksti pois, mutta sitten mietin, että miksi? Ne
jotka tuntevat minut tietävät, että mä en varo puheitani jos olen
jostain erimieltä ja somemaailmassa usein törmää siihen, että pitää olla
tosi positiivinen ja ihana, eikä siinä ole mitään vikaa, mutta aina ei
vaan jaksa olla. Mä toivon myös, että mun lukijat ovat teksteistäni
saaneet aidon kuvan musta vaikka mun julkaisukuvat ovatkin välillä "elämä on niin ihanaa ja helppoa" -tyyppisiä. :)
Ihan
alkuun on pakko mainita, että mä rupean olemaan kohta (en ihan vielä) kyllästynyt
tohon korsettivyötrendiin. Massatrendeillä on tapana tehdä itsestään
siinä vaiheessa epämielenkiintoisia, kun joka toisella on sitä päällä
vaikka itse tuotteessa ei olisikaan mitään vikaa. Tämä farkkukankainen
vyö on mun mielestä kiva poikkeus niiden kaikkien mustien joukossa ja sillä saa tosi nopeasti muutettua asun ulkonäköä ja sitten vielä kun yhdistelee eri materiaaleja sekä kuoseja yhteen (raitapaita tyllimekon kanssa), tulee asusta astetta vielä mielenkiintoisempi. Huomasitteko muuten, että mä jopa vähän hymyilin yhdessä kuvassa?!
Nyt mä rupean pakkailee huomisen Rooman reissua varten ja kirjoittelen sitten matkan jälkeen meidän kokemuksista kuten mm. Finnairin tarjoamasta businessluokan matkustuskorotuksesta (tämä tulee olemaan mun ensimmäinen matkustuskerta siinä luokassa, tämä ei siis todellakaan ole mun tyypillinen matkustustapa :D), joten nyt vain toivottelen oikein hyviä viikonloppuja kaikille! :)
Corset belt: Zara
Tulle dress: Urban Outfitters
Shirt: Zara
Bag: Burberry
Photography // Pinjamari Jirout
Styling // Zoja Saveljeva
Ei kommentteja
Lähetä kommentti