VALINTOJA, VALINTOJA, VALINTOJA

Uskokaa tai älkää, mutta me ollaan matkustamassa mieheni kanssa toukokuussa taas Roomaan ja mä olen jo nyt suunnittelemassa mitä asukokonaisuuksia tulen ottamaan sinne mukaan.. Tällä kertaa ollaan tosin vain muutama päivä, jonka aikana juhlistetaan yhteisen ystävämme synttäreitä (tästä 'juhlitaan synttäreitä ulkomailla' -jutusta rupeaa muuten tulemaan enemmänkin tapa kuin poikkeus :D), mutta mä olen useasti sanonut leikilläni, että joku kerta me ei vaan tulla enää takaisin vaan jäädään asumaan sinne...

Haaveet tietenkin on eri asia kuin todellisuus. Opiskelijana muutto ulkomaille olisi ollut huomattavasti helpompaa, koska sulla olisi jo se "oma paikka" tiedossa, jonkinlainen apu kämpän löytämisessä ja tuttavapiiri muodostuisi vähän kuin luonnostaan. Mutta ajatus siitä, että kaikki pitäisi aloittaa alusta on aika.. hmm.. pelottavaa. Toisaalta, jos ei koskaan kokeile uusia asioita, menettääkö siinä upeita mahdollisuuksia vai säästyykö ennemminkin ongelmilta? Koska mä voin rehellisesti sanoa tehneeni elämässäni muutamiakin typeriä valintoja ja niihin on liittynyt myös ehkä vähän lapsellinenkin itseensä uskominen. Ja älkää ymmärtäkö väärin, itseensä uskominen on todella tärkeää, mutta jonkinlainen realiteetti pitää olla mukana. Nykyään mä olen vaan todella paljon kriittisempi omia tekemisiäni kohtaan ja usein kun sanotaan, että "sinä et olisi sinä ilman niitä kokemuksia", niin mä näen ne taas vähän niinkuin hukkaan heitettynä aikana.

Kamalaa.. ei tästä pitänyt tulla mitään kyynistä pohdintaa vaan ihanaa hehkutusta, että siellä on vihdoin kevät tullut! :D Lähipäivinä päivällä on ollut niin lämmin, että olen jättänyt takin pois ja korvannut sen paksulla neuleella. Ennen kuin jatkan joka maanantaiseen viikon asuun, niin haluan sanoa kaikille "miksi sun asukuvat ovat kaikki sisällä kuvattuja" -ihmettelijöille, että siksi, koska mä kuvaan ne kaikki itse. Yksin. Tollasen tripodin raahaaminen ulos, sen säätäminen ja edestakas kameran ja kuvauspaikan välillä ramppaaminen voisi julkisella paikalla hermostuttaa muutkin kuin mut.. I know, I know.. mä tarviin kipeästi jonkun street photographer -tyypin varsinkin kun tuolla noi säät lämpenee, mutta ongelmallisia asioita ovat aikataulutus ja sen tyypin pitäisi ymmärtää mun visio (lue, kestää mua). Esim. rakas mieheni kieltäytyi kunniasta käytyämme yhden.. kyllä, yhden kerran kuvaamassa ulkona, jonka jälkeen päätettiin avioliittomme hyvinvoinnin puolesta olla tekemättä sitä virhettä uudestaan. 

Musta on viime aikoina tullut aika nirso liittyen vaatteiden ostamiseen. Ja tällä tarkoitan, että kun mä ostan jonkun tuotteen, niin mä haluan, että siinä on 'sitä jotakin', kai sitä voi kutsua oman tyylin löytämiseksikin.. No mutta, jos jossain vaatekappaleessa on 'sitä jotakin', niin tässä! Tollanen avoselkäinen paita voi olla haasteellinen siinä mielessä, että jos sinne alle pukee tavalliset liivit, sen idea vähän niinkuin katoaa. Yksi vaihtoehto on koko selän peittävä toppi (vaikkapa harsomainen, nuden värinen) tai sitten ihan teipit. Takaosan rusetin voi solmia myös eteen ja vaalean/valkoisen alaosan kanssa yksityiskohdat pääsevät vielä paremmin esille. 

Ihanaa maaliskuun viimeistä viikkoa kaikille! :)

Shirt: Zara

Photography & styling // Zoja Saveljeva